Joulu tuli, eikä kysynyt lupaa, vaikka viikko sitten oltiin vielä kaikki valtavastaa megatalviflunssassa. Kisukuusenkoristeet pääsivät kuuseen ja eläinlapset seurasivat mukaan mummolaan joulun viettoon. Matka taittui lämpimässä autossa halki Suomen, kun ulkona paukkui -30 asteen pakkanen.

Caspian ja Aslan ovat valloittaneet jouluvisiitin ajaksi mummin saunan. Lämmin huone ja oma rauha. Siellä on kellitty tyytyväisenä, mutta ihmisten ilmoille saunasta kaverit eivät oikein ole halunneet tulla. Caspianilla ja Aslanilla menee aina 2 päivää ennen kuin rohkaistuvat liikkumaan vapaasti vieraassa talossa. Nyt siis täällä alkaa olla kissaelämää, kun huomenna ollaan lähdössä jo kotiin päin. 

Tämän vuoden joulukorttikuvassa poseeraava Valtteri on sen sijaan on tottunut matkustaja, eikä kavahda talon vaihtoa. Kuningas voi itsevarmasti kelliä, poseerata, tarkkailla ja viettää joulua ilman rajoituksia - vaikka vähän käydä läppäämässä tassulla koiran häntää. Kjäh kjäh...

Hei kaikki ja hyvää joulua!

Minä kävin juuri eläinlääkärillä ja minulla on iloisia uutisia - vaikka olen sairastanut munuaisten vajaatoimintaa jo 2 vuotta, tilanne on pysynyt vakaana, eivätkä munuaiseni ole juurikaan pienentyneet siitä, minkä kokoisia olivat silloin kun tauti minulla todettiin. Veriarvonikin olivat melkeinpä erinomaisen hyvät ja olen elämäni kunnossa. Siksi minulla on aivan erityisen hyvä syy iloita ja katsoa valoisasti uuteen vuoteen. Sitä ennen kuitenkin lämmintä joulumieltä kaikille, myös noilta minun pikkuveljiltäni. Palvelijani kovin yrittivät saada pikkupoikiakin valokuvaan, mutta ne eivät halunneet tonttulakkia päähän. Minä olin niin hyvällä tuulella, että ajattelin suostua - ihan joulun kunniaksi, niin päästään myös perheen joulukorttiprojektin kanssa eteenpäin.

Ihan pakko kuitenkin kertoa vähän lisää siitä eläinlääkärillä käynnistä. Siellä oli joku ihana tuoksu ilmassa ja minä tulin niin hyvälle tuulelle, kun haistelin sitä. Yleensä en kestä eläinlääkäreitä minuuttia pitempään, mutta tällä kerralla oli ihan pakko kehrätä eläinlääkärillekin! Mutta rajansa kaikella - niin paljoa eivät aivoni siitä ihanasta tuoksusta pehmenneet, että olisin antanut lääkärin mitata verenpaineen. Se kehtasi käyttää hyvää mieltäni hyväkseen ja yritti kiinnittää jotakin kuminauhaa takajalkaani kun äkkäsin, mitä oli tekeillä. Asialle oli tietenkin tehtävä jotakin mitä kiireemmin ja ehdi nippa nappa pelastaa itseni tuolta toimenpiteeltä. Sähädin ja puin nyrkkiä niin kovin, että lääkäri keräsi laitteen osat kasaan ja vei sen pois. Sen jälkeen jotakin kummallista tapahtui - minulta meni taju!

Kun heräsin, äiti harjasi minua, enkä jaksanut ensin edes välittää, mutta kunhan sain silmäni auki kunnolla, puutuin kyllä siihenkin toimenpiteeseen. Pöyristyttävää käyttää nyt tuolla tavalla hyväkseen sitä että minä satuin nukahtamaan. Ja kuinka minä ylipäätään sillä tavalla nukahdin tuollaisessa paikassa? Joku oli sitä paitsi leikannut vatsaltani karvoja pois kun olin unessa. No, annettakoon tuo anteeksi, sillä kun nukuin munuaiseni oli ultrattu ja eläinlääkäri sanoi, että tilanne on pysynyt stabiilina, eikä munuaisen kuori ole paksuntunut kuin nimeksi. Veriarvotkin olivat hyvät - melkein viitearvoissa. Ei siis mitään hätää vielä pitkään aikaan - luultavasti ei moneen vuoteen :-) Sitäpaitsi lääkäri sanoi, että olen komea ja turkkini on tämän ikäiseksi kissaksi tosi hyvässä kunnossa.

Äiti osti samalla reissulla jotakin tosi pahaa ruokaa, koska lääkäri sanoi sen olevan kaikkein maistuvinta ruokaa, mitä munuaispotilaille on olemassa. Hyi yök! en tiedä kuka syö sen säkillisen, mutta en ainakaan minä!

Tässä minä istun eläinlääkärin pöydällä:

Pyhäinpäivä - kai silloin on luvallista kaivata ja ajatella pois nukkuneita eläinystäviäkin? Rasmus on yhä ajatuksissamme niin usein, eikä sanat riitä kertomaan kuinka paljon häntä kaipaamme.

Ihana aslan "sohvachampion"

Caspianin uusi torkkupesä - muovi lämmittää kummasti.

Kanansydämiä, namskis!

Meille kans!

Aslan ja Caspian jallittivat meitä ja nauroivat partoihinsa eilen illalla pihalla hyvän tovin. Kaverit olivat huomanneet suihkuhuoneen avoimen ikkunan. Oven piti olla kiinni, mutta kas kun jostakin syystä oli auki ja kisut olivat livistäneet sieltä karkuun pihalle nauttimaan iltahämärän mukanaan tuomasta viileydestä. Ikkunan lähellä alkaa ihana ryteikkö nokkosia ja ruusupensaita. Siellä oli kissapoikien kiva haistella ulkoilmaa näkösuojassa. Sen sijaan ihmispoloille oli huomattavasti vaikeampaa pyydystää ruusupensaiden turviin kätkeytyneitä kissapoikia, nimim. nyt ruusunpiikkejä ja nokkosenpuremia sääret täynnä :-o Aslan ja Caspian istuivat ruusupuskassa ja maukuivat, päästivät lähellekin monen monta kertaa ja viime hetkellä siirtyivät tyynen rauhallisesti juuri sen verran kauemmaksi, että emme ihan saaneet kiinni. Kerran Caspian kyykistyi edessäni nautinnollisesti pissalle. Silloin kuvittelin jo saavani hänet, mutta kun yritin vaivihkaa hivuttautua eteenpäin ja napata kollipojan, tämä pomppasi taas käkättäen metrin sivuun. Voi jee, kuinka hauska leikki! Minuutit matelivat ja yritetimme houkutella ruualla ja muulla, mutta turhaan. Siunattu saunapalvikinkku - vasta se oli vastaus meidän ongelmaamme monen monta tuskan hikeä helmeilevää hetkeä myöhemmin.

Sisällä molemmat tulivat tyytyväisinä kiehnaamaan jalkoihin ja kehräämään: "Tässä mä olen, rapsuta nyt mua ja ota mut syliin." Pihalla eivät vaan suvainneet samaa, on se kummaa... Isossa ulkotarhassakaan, jossa on pensaita ja kaikkea, eivät myöskään viihdy. ...mutta tämä ruusunokkospensaikko, ah mitä onnea! Onneksi saatiin pojat yöksi kotiin ja ovat nyt tallessa.

Katsoin monta kertaa kiitollisena aidattua tonttiamme. Kyllähän siitä kissa yli pääsisi, mutta ainakin tässä tapauksessa verkkoaita oli toiminut hidasteena ja molemmat kissat löytyivät omalta pihalta seikkailemasta.

...Hyrisevät nyt tuossa vieressä - meistäkö puhutaan? Koska uusiksi? Oli kiva leikki, varsinkin se kohta kun äippä hyppäsi polvilleen nokkospuskaan ja minä ehdin väistää, kjäh kjäh! (Caspian)

Kellimpä tässä nurmikolla puun varjossa kesäpäivänä, ihana lämpötila, just sopiva mulle!

Iiks, amppari lähestyy... (Valtterin suun korkeudella kuvassa n. 2,5 cm oikealle suusta)

Siihen se pörriäinen tupsahti Valtterin nenälle istumaan. Onneksi ei tullut puremaa.

Me halutaan broilerin sydämiä tuolta kulhosta, jooko?

Mitäh? Et aijo antaa vai? Siinä tapauksessa mä HUUUDAN!

Blääh, ei sitten :-(

Mitähän aktiviteettia keksisi... tylsistyttää kyllä vähän. Saisikohan henkilökunnan jalkoihin vipinää jollakin kepposella?

Voisin aikani kuluksi vielä harjoitella leijonanärjyntääni. Ei oikein nouse vai? Lisää treeniä vaan.

Entäs nyt? Parempi!

Voi tuota veljeä, se on aina huutamassa. Ottaisi rennosti, kuten minä....

Caspianin nautintosarja. Ensin venytetään pituussuunnassa, sitten loikoillaan selällään. Välillä taivutus vasemmalle.

Kissakopla koossa samalla kiipeilytelineellä kolmessa kerroksessa, Valtteri vanhimpana ja kunkkuna ylimmällä tasolla. Kiva näky, joka täytyi ikuistaa. 

Eikös niin, että kaikki ruoka maistuu paremmalta käsin syötynä? Ainakin grillimakkara on syötävä käsin - ei se ole puoliksikaan niin hyvää haarukalla ja veitsellä syötynä. En olisi kyllä arvannut, että omin tassuin maisteltuna myslikin kiinnostaa kissoja.

Hei ihmiset sanokaa nyt onko oikein, että meidän pienten ja sööttien kissojen pitää asua kellarikerroksessa nyt vain siksi, että iso Dilbert-ryökäle ei ryntäilisi meidän perään sairaslomansa aikana! Epäreilua! me huudamme vähän väliä kellarin oven toisella puolella. Onneksi meillä on kynnet, joilla voi ikuistaa protestin kellarin oven maalipintaan. Ja muuten ihan oikein Dilbertille, että pääsi eroon kulkusistaan. Meiltäkin kaikilta ne nimittäin napattiin pois aikoinaan. Eikä mitään väliä kuinka paljon Dilbert ryntäilee. Ihan hänen oma vikansa, jos ei tajua pysyä paikoillaan sairaslomansa aikana. Olemme siis vain vanhingoniloisia :-D Potut pottuina - Dilbert naureskeli aikoinaan meille ja nyt on meidän vuoromme.

Jatkuva protestoiminen on uuvuttavaa - välillä on pakko ottaa päikkärit...

Kumma juttu, mutta Valtteri ei ollenkaan protestoi samalla tavalla. Se on ihan tyytyväisen oloinen. Tuleekohan sitä kärsivällisyyttä kun vuodet karttuvat?

Voi näitä meidän pieniä suloisia riiviöitä! Nyt ovat saaneet kyytiä kengät. Nauhat ovat vastustamattoman maukkaita ja niitä mutustellessa aika vierähtää kivasti. Aamulla on kiva katsoa, minkä reaktion saa ihmisissä aikaan märäksi imeskellyt kengän nauhat. Silloin voi toki olla parasta poistua takavasemmalle, mutta toisaalta tälläinen aitiopaikka antaa paljon paremmat naurut - kjäh kjäh :-D Sitä paitsi minkä takia kenkien pitäisi olla hyllyssä, kun kolo on juuri sopiva oranssille söpöttimelle! Pakko keksiä itselleen uutta jyrsittävää, kuten kenkiä, kun pahvilaatikot ovat jo vanha juttu. Toki edelleen niitä mutustellaan, mutta vaihtelu virkistää ja kengännauhat ovat välillä oikein mukavantuntuisia suussa.

Pahvilaatikoista puheenolleen, saanko esitellä laatikon, jonka kulma on laitettu aivan kissamaisen uuteen uskoon. Pohjoismaista designia ja taatusti rakkaudella ja antaumuksella muotoiltu.

Mikä ihana sää. Aivan upea sää kissoille köpötellä ulkona isossa tarhassa ja tavoitella paksuja pörriäisiä nurmikolta - kunhan eivät pistä tassuun! Eilen pidin vapaata töistä ja vietimme päivää tarhaillen kissakoplan kanssa. Tässä muutamia päivän mittaan otettuja otoksia:

Caspianin ja Aslanin ulkoilu loppui siihen, kun he keksivät, että tarhasta pääsee kiipeämällä pois. Tässä sitä oivallusta tehdään - tämän jälkeen sitä mentiinkin jo kovaa tarhan nurkkaan kohti ja roikuttiin ylävaakalauden varassa ja yritettiin toiselle puolelle:

Joutuivat siis sisälle sen jälkeen Valtterin jatkaessa päivästä nauttimista auringonpaisteisessa puutarhassa. Täytyy kiirehtiä miesväkeä, josko tulisi tarhaan katto piakkoin. 

Hyvää alkanutta kesää kaikille!

Tänään ollaan haravoitu ja siivottu kissatarha. Minä tein hommat ja Valtteri tutki mitä lehtien alta löytyy ja mitä uusia tuoksuja maasta nousee. Myös puihin kiivettiin. Aslan ja Caspian uskaltautuvat perinteisesti ulos vasta siinä vaiheessa, kun ulkolämpötila ja sisälömpötila on lähellä toisiaan. En edes yrittänyt tänään saada heitä mukaani. Valtteri sen sijaan hyrräsi onnellisena, kun tajusi mihin häntä kannan. Toinen syy sille miksi oranssit riiviöt eivät pääse kissatarhaan vielä on, että siitä puuttuu edelleen kattoverkko, joka on tarkoitus laittaa paikoilleen tässä keväällä. Tarhassa ulkoilee siis toistaiseksi vain Valtteri ja hänkin valvonnan alla. Päivän kuvat ovat siis Valtterista tarhassa: 

Kaikki kissat varmasti tykkäävät kiipeillä puissa, mutta silti se on aina yhtä valokuvauksellista, kun joku on vaivautunut kiipeämään oksan haaraan istumaan.

Tämä on syy miksi Caspian ja Aslan eivät tule vielä tarhaan: Valtterikin jo lähes kiipesi tarhan yhdellä reunalla olevan valokatteen päälle. Onneksi muutti suunnitelmia ja lähtikin heti kuvan oton jälkeen alaspäin.

Kylläpä vaan tulee harmaita ja pimeitä kuvia pilvisenä päivänä, kun aurinko ei paista, ruoho ei vielä kasva, maassa on vanhoja lehtiä ja kissakin on harmaa! Viimeisessä kuvassa vielä Valtterin ilmekin on sellainen, että lopeta jo se kuvaaminen! :-D Sitten alkoi satamaankin, joten tultiin sisälle.

Oih, linnut ovat tulleet! Ikkunan takana on kottaraisia, punarintoja ja monia muita iloisesti sirkuttavia pikkulintuja. Taivaalla näkyi tänään kurkiakin. Ihanaa - kevät! 

Kisut ovat tänään päivystäneet keittiön ikkunassa katsomassa ja kuuntelemassa sangen tarkkaavaisina siivekkäiden keväistä siritystä. Välillä avattiin ikkuna, että kuultiin paremmin. Pääsiäisruoho on saanut kyytiä - se on oivallinen makuualusta. Lakoon vaan! Valtteri ei ole ihan yhtä kiinnostunut linnuista, mutta pääsiäisvehnä maistuu sillekin.

Hyvää tipu- ja höyhenrikasta pääsiäistä kaikille kisuille ja niiden henkilökunnalle!

T:Valtteri, Aslan ja Caspian

Meillä odotellaan pääsiäistä jo kovin, tosin tänä vuonna saatiin vähän etumatkaa, kun otin itselleni muutaman lomapäivän näin pääsiäisviikolle. Pyhiä vietetään ihan lokoisasti kotona tällä kertaa. Äiti karkaa pääsäislauantaina katsomaan koiratanssin SM-kisoja, mutta kissamaailmaa se ei liikuttane. Kissakopla sai etäsihistyä kaikki pääsiäisnoidat pois sunnuntaina. Caspian vahti ikkunassa koko päivän ja yhtäkään noitaa ei uskaltautunut ovelle.

Hei c´moon, me yritetään kasvattaa pääsiäisruohoa ja tää vaan asettuu toistuvasti makaamaan mullan päälle. Arvatkaapa mikä sotku tästä hommasta tulee, kun tassuissa on jatkuvasti multaa...

Lopulta me kumminkin onnistuttiin, sillä ruoho on jo näin pitkää:

Caspianilla on aina ollut joku juttu mattoihin. Välillä mennään niiden alle, välillä kiedotaan matto ympärille. Välillä se toimii vallihautana, poterona, bunkkerina, ihan minä vaan. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi, meille ilmestyi pari uutta kevään väristä mattoa. Caspianin mielestä se oli niin ihmeellinen asia, että ensimmäinen ilta meni korvat luimussa mattoa haistellessa ja sitä kynsiessä. Pelkäsin jo, merkkaako kaveri sen, mutta onneksi Caspian ei sentään niin rontti ollut. Matto oli myös liian vahva rikottavaksi - sen sijaan keittiön uuteen vahakankaaseen koltiainen teki isot kynnenjäljet. Caspian yritti näyttää kovin viattomalta, muka putosi ja otti kiinni mistä sai! 

Valtteri on niin kiltti, että sai Ikeasta kissanteltan, joka tuli heti ahkeraan käyttöön. Pappa nukkuu tälläkin hetkellä teltan suojassa. Täällä oltiin jo hieman huolissaan, josko oranssi invaasio iskee tähänkin telttaan, niin kuin edelliseen Valtterille ostettuun koriin.  Toistaiseksi Valtteri on saanut pitää telttansa. Caspian nimittäin kävi kokeilemassa telttaa, jolloin Dilbert-koira käytti tilaisuuttaan hyväkseen ja meni teltan suulle vahtimaan: Mikä oivallinen tilaisuus ja ihana ansa. "Kiitos, äiti! Nyt minä voin katsoa nättiä kissaa koko päivän eikä se pääse karkuun." Autoin Caspianin teltasta pois, eikä pojua ole enää teltassa näkynyt. Kumma juttu, mutta Dilbert ei ole teltasta mitenkään kiinnostunut silloin kun siellä nukkuu hurja kuningas Valtteri, joka on aina ollut koko lauman kiistaton Alfa-yksilö ja valtias.

Aivan ei vielä teltta ole vienyt voittoa kaikista muista nukkumapaikoista. Välillä Valtteri kellii lempimatollaan Simon huoneessa. Kyllä tuo sininen vaan sopii Valtterin turkin väriin kivasti :-)

"Äkkiä kynnet kiinni tähän sängyn reunaan. Tuolta tulee Simo - nyt näytän oikein viattomalta sekunnin murto-osan. "

"Ei kyllä tässä on ponkaistava itsensä kumminkin ilmaan ja roikuttava lakanasta. Simo voisi luulla vaikka, että olen juuttunut tähän ja voisin saada vähän ylimääräistä sympatiaa."

"Äh, ote lipesi - nyt en tohdi katsoa kameraan päin ollenkaan! Ompa noloa, että putosin tällä tavalla pepulleni lattialle."

"Hei, minä en ole tehnyt mitään! Olen istunut koko ajan täällä vaatetelineellä roikkuvan Spiderman-huovan takana tarkkailemassa maailman menoa."

"Kaikki nurkat on tutkittava. Tällä kertaa ei hiiriä näköpiirissä."

Aslan toivottaa kaikille seikkailumieltä ja aurinkoista päivää!

Valtteri-vanhus joutui tässä yksi ilta kahden koiran väijytykseen, kun Dilbert ja Wilma  jakoivat puolet: Hyppää sinä sänkyyn, niin minä vahdin lattialta. Voi ei :-) Pakkohan minun oli kiiruhtaa auttamaan Valtteria. ei kumpikaan koirista pahalla, ei toki. Dilbert vain katseli - Wilma nuoli korvia, mutta Valtteri, joka on aina parhaimmillaankin vain sietänyt koiria, ei missään nimessä tykännyt niistä, ja pahimmillaan sähissyt ilkeästi, oli kovin ansaan ajetun näköinen. Nostin hänet sitten pois väljemmille vesille.

Muistan kuinka lapsena aina toivoin perheemme kissan nukkuvan kanssani, mutta ei... Silkkitassut suunnistivat aina kohti muita vuoteita. Valtteri viihtyy joskus poikien huoneissa, hyvin ilahduttavaa. Onnistuin ikuistamaan unesta sekaisin olevat pojan ja kissan toistensa kainalossa aamun valjetessa. 

Pojat koristelivat eilen pajunkissoja sulkien ja riemunkirjavien kreppipaperien kanssa. Caspian seurasi ja sekoitteli tassullaan poikien askartelutarvikkeita, olivat ne niin houkuttelevia. Kun oksat olivat turvallisesti vaasissa, Caspian hiipi vaasin viereen. Oli pakko maistaa, haistaa, tassutella ja lipoa huuliaan. Niin ihanalta tuntui softit pikkusulat viiksikarvoja vasten.