Caspian ja Aslan päättivät kokeilla kerrostaloelämää heti kun siivotessani nostin tuolin puupenkin päälle. Välillä vaihdettiin kerroksia keskenään.

Valtteri on piristynyt oikein huomattavasti viime viikkoina. Joulunpyhinä olemme saaneet kokea joulun taikaa, jonka vaikutuksesta vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään. Lumo ei näytä vieläkään haihtuneen, vaikka ollaan jo ohi loppiaisesta. Tässä kuitenkaan ei leikkikuvaa vaan poseerauskuva meidän kellarin portailla, mistä Valtteri tarkkaili pikkupoikien kerrostaloleikkejä.

Koska Wilma-koiran pentu Caspian-kissa osui kuvaan taustalle portaille istumaan, sain hyvän tekosyyn laittaa tämän kuvan kissablogiin, vaikka pääosassa on koira. Katsottiin telkkua kellarin aulassa ja Wilma järjesti ihan itse itselleen tyynyt suoraan riviin mun viereen ja asettui täsmälleen niiden päälle. Hyvin järjestelty. Onneksi oli kamerallinen kännykkä käden ulottuvilla.

PS. Naksuttelu jatkuu Caspianin kanssa.

Tiukan karsinnan jälkeen päädyin kokeilemaan Caspian-riiviön kanssa joidenkin liikkeiden opettamista edellisessä kirjoituksessa esitellyn kirjan oppien mukaan. Caspian valittiin siksi, että hän on ehdottomasti riiviöin ja ehkä kaipaisikin enemmän tekemistä riiviöpuuhien sijaan. Ensimmäinen vaihe on ehdollistaa Caspian palkkalupauksen ääneen. Suulla naksauttaminen vastaa mekaanisen naksuttimen käyttöä, mutta on siinä mielessä parempi, että naksutusväline on aina mukana. Olen tänä iltana syöttänyt kinkun paloja ja naksutellut kielellä just ennen kuin herkkupala katoaa suuhun. Tätä täytyy tehdä niin kauan kun on ihan selvää, että Caspian on yhdistänyt äänen namuun. Sinä päivänä, kun Caspian juoksee luokseni kuullessaan mun naksauttavan suullani, olemme valmiita siirtymään seuraavaan vaiheeseen. :-) ...Naksutinteoria on koirankoulutuspuolelta tuttu asia, joten todella mielenkiintoista nähdä kuinka tämä toimii kissojen kanssa.

Joulusta on jo muutama päivä, mutta vielä täytyy esitellä ihana joululahja, jonka sain. Joulupukki oli oivaltanut ihan täsmälleen mitä meidän kisut halusivat antaa äipälle joululahjaksi. Paketista paljastui tämä ihan teos, josta toivottavasti tulemme kokeilemaan yhtä ja toista tulevaisuudessa: 

Linkkivinkki: Kirjan kirjoittaja pitää blogia täällä. Kansikuvassa hänen oma kissansa Nexu.

Vuosi vaihtui kissojen kannalta rauhallisesti. Caspian ja Aslan valtasivat vieraiden saapuessa itselleen kukin pehmustetun kuljetuslaatikon eläintarvikehuoneesta ja nukkuivat siellä autuaan tietämättömänä ulkona meneillään olevasta tähtien sodasta. Valtteri katseli välillä ikkunasta pihalle välittämättä mistään mitä näki tai kuuli.

Ulkona satoi lunta.

Mahdoinko näinkö unta?

Pieni hiutale taivaalla lenteli,

selässään taikaenkeli.

Kädessään onnea kantoi,

uudeksi vuodeksi sinulle antoi...

Caspiania ei tietenkään taas saa yhtä aikaa muiden kanssa joulukuvaan, kun se keksii riiviötemppujaan jossakin muualla. Ai niin pukkihan kyseli KILTTEJÄ pikkutonttuja…

No Caspian saatiin paikalle seuraaviin kuviin - Caspianille ja Aslanille vaan ei joulukauluksia saa puettua muuta kuin silloin kun ovat ihan unen pöpperössä, toisin kuin Valtterille, jota vaatekappale niskassa ei tuntunut häiritsevän laisinkaan.

Kuuntele! Tiukuja voi kuulla,

joulu on jo porraspuulla.

Kirkas tähti hohtaa,

jouluun sinut johtaa.

Sytytä kynttilä, hiljene tovi,

avaa Joululle ovi!

Klikkaa alla olevaa kuvaa päästäksesi joulutarinaan:

Tähän loppuun vielä kuva Caspianista ja Aslanista istumassa varaston hyllyssä odottamassa ruokaa. Kaksoset ovat jotenkin ehdollistuneet tuohon varastoon ruuantulon suhteen, koska ruokapaketit sijaitsevat tuossa kaapissa. Näin ollen heidän mielestään on parasta istuskella hyllyllä odottamassa, että joku sattuisi tulemaan.  

Valtterikin on kovin perso muun ruuan perään kuin omansa. Oma menee kohtuullisesti alas, muiden ruoka ja herkut ovat tavoiteltavia, joita pyydystäessa käy toteen vanha joululaulu "Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään...."

Vihdoinkin pääsen taas päivittämään kisujen kuulumisia ja muutama uusi kuvakin on. Sisällä talossa yläkerran remontti on valmistumassa sopivasti jouluksi ja tyhjien uusien valmiiden huoneiden laminaattilattiat ovat viime päivinä sisustuksen ja kalustuksen vielä ollessa kesken tarjonneet kissaherroille mainion painialustan. Voihan viiksikarvat sitä vauhdin huumaa! Pojat ovat valittaneet välillä, että öitä ei saa kunnolla nukutuksi, kun kissat leikkivät niin äänekkkästi ja juoksevat huoneen päästä päähän välillä pompaten sängylle tassuttelemaan nukkumista yrittävän ihmispolon päälle. Kalustemäärä uusissa huoneissa kasvaa tasaisesti joten kovin montaa viikkoa eivät villikot saa isoa avointa tilaa itsellään kuitenkaan pitää.  

Tietenkään kun oikein varta vasten istuin kameran kanssa odottamaan oranssien pikkupoikien leikkejä blogiin ikuistettaviksi, nämä kyyhöttivät Simon sängyn alla, eikä niillä ollut pienintäkään aikomusta tulla esittämään minkäänlaisia leikkejä kenellekään. Valtteria kamera ei sen sijaan haitannut, tosin Valtteri ei oikeastaan leiki, vaan lähinnä tarkkailee ja istuskelee katselemassa maailman menoa. Valtterista nyt kumminkin sain yläkerrassa julkaisukelpoisia kuvia, yhdessä kuvassa jopa Wilma-koiran kanssa, joten mielelläni esittelen niitä lukijoillemme.

Yläkerta on ihanan tyhjä, alakerta sen sijaan helvetillisen täynnä. Remontin vuoksi laatikoihin pakattua tavaraa on paljon ja jos vielä melko tyhjä avoin tila yläkerrassa miellyttää, niin Caspianille myös tilanne alakerrassa on kuin seitsemäs taivas toisin kuin meille muille. Se rontti pureskelee pahvilaatikkojen kulmat rikki ja syljeskelee palat suustaan ulos pala palalta. Eräänä iltana seurasin, kuinka kaveri nappasi tarmokkaasti etuhampaillaan kiinni pahvilaatikon kyljestä kerta toisensa jälkeen ja nyppäsi napakasti ja päättäväisesti ylöspäin niin kovin, että pala irtosi ja seuraavaksi pala jo lensi kaaressa, kun se syljettiin ulos. Tätä on tietenkin pakko tehdä silmät kiinni ja kehräten - mikä nautinto! Mielenkiintoista on, että Caspian on opettanut Aslaninkin vähän samoille tavoille. Aslan ei ole yleensä koskaan pureskellut mitään, mutta toissa iltana saimme hänetkin kiinni itseteosta. Laatikot eivät ole ainoa pureskelun kohde. Samaa on viime päivinä tapahtunut myös kirjan kansille. Esim. Simon ihana kimalteleva Jäämaan kansa -sarjan Tulimiekka-kirjan kansi oltiin käyty tärvelemässä. Miten niin riiviö?

Viime päivinä olen ihaillut Zooplussan tuotteita netistä. Tilausta pitäisi koittaa vääntää jossakin vaiheessa. Monipuolistuisi pikkukisujen ruokavalio, kun siellä myydään ihan hyväksyttävään hintaan aika monen merkkistä hyvälaatuista märkäruokaa. Whiskas tosin ei ole siellä yhtään halvempaa kuin paikallisessa Cittarissakaan, mutta moni eläinkaupan merkki on. Uusi kiipeilypuukin olohuoneeseen olisi mukava, koska vanha komistaa nyt kellarin aulaa, mutta uuden olkkarin kiipeilypuun tilaaminen saanee odottaa kunnes olohuonekin on remontoitu. Sen sijaan Valtterille tilasimme Englannista useamman kuukauden annoksen hänen munuaisia säästävää erikoisruokaansa n. puoleen hintaan verrattuna eläinlääkäriaseman hintoihin. Kannatti siis. Kyllä netti on ihmeellinen asia, kun toiselta puolelta Eurooppaa siirtyy tarvittaessa omaan huusholliin niin ruuat kuin lelut ja lemmikkien sängytkin. Onkohan sitä tulossa vanhaksi, kun sitä miettii, että ei vain minun lapsuudessani olisi voinut kuvitellakaan tilaavansa jonkun kissan kiipeilypuun Saksasta.

Saas nähdä tuleeko meille joulua omaan kotiin tänä vuonna. Tässä vaiheessa olohuone on vielä varastotilana remontin vuoksi. Jouluvaloja varmasti laitetaan, ja joulukoristeita keittiöön ja yläkertaankin hiukan, mutta joulukuusen kanssa on niin ja näin, jos olkkaria ei saada tyhjättyä tai jos kuusenkoristeet eivät löydy varastosta kaikkien laatikoiden joukosta. Joka tapauksessa kisutkin pääsevät nauttimaan ainakin yhden mummolan joulukuusesta ja ennen kaikkea pallokoristeista muutamaksi päiväksi. Täytyy sitten leikittää poikia kiiltävillä palloilla ihan koko bensarahan edestä :-)

Koittakaas nyt kestää tätä hiljaisuutta. Toivottavasti kaikki ei lopeta meidän blogin lukemista kokonaan, kun tämä päivittyy nykyään niin hitaasti. Meillä remontti jatkuu, mun työpiste on purettu ja läppäri viritellään aina välillä keittiön pöydälle, mutta blogeilu ei onnistu ihan samaan tahtiin kuin silloin kun on oma työpöytä. Kuviakin tulee vähänlaisesti juuri nyt, kun vintti on remontin tieltä tyhjätty olkkariin ja osittain makkariinkin. Missäs kuvaat, kun ei kaikenlaisia tavarakasoja viitsi laittaa blogiinkaan, vaikka kissat kuinka harrastaisivat temppurataa tavarakasojen päällä. Sanon itselleni koko ajan, että vintti valmistuu aivan kohta, mutta saas nähdä kauanko vielä menee. Loppusuoralla kuitenkin ollaan. Pojat odottavat uusia huoneitaa parin viikon sisällä.

Mutta sitten hiukan kuulumisia kisuiltakin. Kissat nauttivat laatikkopinoista ja hämäristä piiloista olkkarissa. Arvatkaa vaan kuinka vaikeaa on löytää kissa kun se on paennut kaiken tavaran keskelle olkkariin. Kaverit ovat sopeutuneet remontin ääniin hyvin ja kun poraaminen ja paukuttaminen alkaa, ne tuskin viitsivät korvaansa lotkauttaa. Caspian on kunnostautunut taas järsimisrintamalla. Poika puraisi minua sormeen tässä yksi ilta kun olin keittämässä riisiä ja toisena iltana raitariiviö kyttäsi suihkussa isovarvastani hullun kiilto silmissä. Toivottavasti ei saa tikkuja suuhunsa tuolien kulmista ja talouspaperitelineiden nupeista. Läppärin kulmaan keittiön pöydällä on Caspian myös sovitellut hampaitaan, kuten myös Samun uuteen äidinkielen kirjaan, jonka laskin vain hetkeksi keittiön pöydälle paperoimista varten. Olohuoneen laatikoiden kulmat on nyt tietysti kaikki syöty. Mistä tuollaisia riiviötiä tulee ja kuinka veljekset voivat olla niin erilaisia. Kaikenlisäksi Caspian tekee naskalien teroituksen kehräten ja ilmiselvästi nauttien. Aslan on niin tasaisen kiltti, että mitä ihmettä hänestä edes kertoisin, kun hän on vaan aina niin kiltti ja sävyisä. Joskus pojat painivat, jolloin Aslan päästää hetkeksi sisäisen puumansa valloilleen, mutta edes raakojen kanansydämien kanssa Aslan ei juokse pitkin taloa muristen niin kuin rakas riiviöveljensä. 

Valtteri-pappa on pirteä ja tarkkaavainen. Nyt olen tosin varaamassa hänelle eläinlääkärille aikaa korvatsekkiin. Toinen korva on alkanut vähitellen täyttyä mustilla kahvinporojen näköisillä rakeilla - ihan näyttää samanlaiselta kuin Rasmuksen korvat, joskin Rasmuksella täyttyi vielä paljon nopeammin. Tässä hieman huolestuu, kun Rasmuksella töhnä johtui hiivasta, jota hoidettiin allergisena oireena, mutta joka myöhemmin osoittautui pahanlaatuisen kasvaimen aiheuttamaksi. Pojat olivat kuitenkin veljeksiä, joten Valtterillakin ehkä geeneissä on taipumukset samanlaisiin sairauksiin kuin Rasmuksella. Näin ei tarvitse olla ja töhnä voi olla ihan vaan jonkun tavallisen korvatulehdusta aiheuttavan bakteerin aiheuttamaa tai johtua vaikka korvapunkki-infektiosta, joskus tätä epäilen, kun Valtteri on sen verran vähän ollut ulkona kesän ja syksyn aikana. Parasta siis tutkia. Kaikkeen täytyy varautua näiden rakkaiden mummo- ja pappaikäisten lemmikkien kanssa. Jokainen päivä on korvaamaton ja mikään niistä ei tule takaisin, joten varsinkin nämä eläinvanhukset ansaitsevat kaiken hellyytemme ja huomiomme joka päivä. Pitäkää peukkuja, ettei ole mitään vaarallista!

Kissojen iso ulkotarha on vieläkin ilman kattoa. Katsotaan tuleeko valmiiksi ennen talvea. Valtteri voi aitauksessa kuitenkin ulkoilla tarhassa kuitenkin ilman kattoakin, koska kissapappa ei juuri kiipeile eikä hypi, vaan istuskelee mökin päällä pesemässä itseään ja tarkkailemassa ympäristöä ja sitten tulee sisälle lämpöiseen.

Caspian karkasi joku aika sitten ulos kellarin ovesta, kun avasin sen kutsuakseni koirat sisään puutarhasta, mutta Caspian tuli hyvin nopeasti takaisin, kun tunsi viiksissään pistävän pikkupakkasen. Sen jälkeen herra ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta ulko-ovea kohtaan. Ressu. Mahtaa ihmetellä kuka on viilentänyt ulkoilman, joka kesällä oli niin lämmin!

No niin, nyt saapui taas saksan kielen oppilas sisälle, eli tänä iltana aloitellaan Simon saksan kokeeseen kertaamista. Täytynee siis sulkea tietokone ja ottaa kirjat esille. Hyvää talven odotusta kaikille!

Tästä ihanasta asennosta löysin meidän oranssit nöpönenät pukuhuoneen penkiltä kellarista mattorullan päältä nukkumasta tänä aamuna. MItähän unia ne näkivät? Kuvan laatu on valitettavasti huono. Pukuhuone oli niin hämärä ja tilanne oli hetkessä ohi, kun kaksoset heräsivät paikalletulooni. Kännykkäkamera ei oikein pysy perässä, kun yritän kuvata ilman salamaa, ettei tulisi vahvoja varjoja, ja muuta kameraa ei ollut käsillä siinä hetkessä.

Kissatarhaprojekti etenee. Seinät ovat pystyssä ja tolppien väliin on vedetty nyt verkko. Tarhassa voi hyvin jo käydä kissojen kanssa, jos jää itse vahtimaan, ettei kukaan kiipeä seinää myöten ylös ja sitä myöden alas ulkopuolelle. Yhdessä osassa tarhaa on valokate, jonka alle kissat pääsevät sateensuojaan. Osaan pystyseiniä lähelle talon seinää tulee vielä viisto korotus ennen kuin katto laitetaan paikoilleen. Kohta puuttuu enää sisustus - kiipelypuut, mökit ja sen semmoiset.

Tästä missä Valtteri yllä ja alla olevissa kuvassa istuskelee, on purettu vanha 12 neliön tarha pois. Styroksikoppi on jäänteitä vanhasta tarhasta. Uuden tarhan koko on 94 neliöä talon kahdella sivulla.

Illalla Simo kattoi Valtterille raksuaterian pöydälle (alla oleva kuva). Raksut ovat todella harvinaista herkkua. Yleensä niitä ei ole ollenkaan saataville, koska en usko niiden terveellisyyteen. 

Kirjastokissan päätähden Deweyn yhdennäköisyys Aslanin kanssa on kiistaton ja syynä sille, miksi huomioni kiinnittyi tähän mainioon tositarinaan Suomalaisen kirjakaupan alennuskorissa. Noin puoli vuotiaana Aslan olisi näyttänyt kasvojen piirteiltään vieläkin enemmän Deweyltä.

Vicki Myron: Kirjastokissa

Iowan osavaltiossa Yhdysvalloissa, Spencer-nimisen pikkukaupungin kirjaston henkilökunta löysi kohmettuneen kissanpennun kirjojen palautusluukusta tammikuussa 1988. Kissa sai nimen Dewey Readmore Books ja se liitettiin virallisesti kirjaston henkilökuntaan. Dewey sulatti kirjastonväen ja kaupungin asukkaiden sydämet ja toi kirjastolle sekä Spencerin kaupungille valtavasti myönteistä julkisuutta. Kissaa tultiin ihastelemaan pitkienkin matkojen päästä. Dewweyn helyttävän tarinan kertoo kirjastonhoitaja Vicki Myron, joka löysi kissan ja työskenteli kirjastossa koko kissan elämän ajan, yli 19 vuotta.

Kirja on valtavan ihana, lämminhenkisesti kirjoitettu - ja tositarinana liikuttava. Sitä vaan ihmettelee, kuinka monien ihmisten elämään yksi kissa voikaan jättää jälkensä! Suosittelen lämpimästi. Taas yksi niitä kirjoja, joita ei malttaisi laskea käsistään ennen kuin saa kirjan loppuun. 

Kissarintamalla ei paljoa uutta. Aslan ja Caspian olivat tänään rokotuksilla Vettorissa. Seuraava rokotus tuleekin heille sitten vasta 3 vuoden kuluttua. Molemmat kissat olivat lääkärin mielestä oikein sopivan paksuisia ja kokoisia ja hampaat ja korvat oli hyvässä kunnossa. Sydän kuulosti hyvältä. Wilma-äiti oli hoitamassa pentujaan ja seisoi tutkimuspöytää vastan huolestuneen näköisenä, kun rokotuksia annettiin. Wilmalla itsellään otettiin allergiatestiä varten verinäyte. Wilman veri lähti lentomatkalle Amerikkaan asti. 

Tarhaprojekti on elänyt hieman hiljaiseloa viime viikkoina, kun muuallakin talossa tehdään remppaa. Tavoitteena on kumminkin saada tarha valmiiksi tämän syksyn aikana. Huomenna vinttiä rakentamassa olevat remonttimiehet laittavat kissatarhaan sivuverkkoja :-D

Katselin eilen kissojen valokuvia ja huomasin, että Aslanista on jonkin verran enemmän kuvia kuin Caspianista johtuen siitä, että Aslan on paljon helpompi saada ulkona valokuvaan. Se kököttää kauniisti paikallaan ja nuuskii rauhassa. Kun Caspianin päästää maahan, se on koko ajan menossa eteenpäin ja maukuu ihan koko ajan. Jos on yksin liikkeellä valjastelemassa, siitä on aika vaikeaa saada muita kuvia kuin takaapäin. Eilen nappasin kuitenkin Caspianin valokuvattavaksi ulos ja joitakin kivoja kuvia sainkin. Näiden kuvien myötä siis terveisiä kaikille blogilukijoille ja heidän karvaisille ystävilleen.

Leikin loppu. Mä haluun sisään!!!

Hrm. Kirjoitin jo kerran pitkän postauksen, mutta kun viivyttelin, niin vuodatus sulki istunnon ja kirjoitus kuvineen katosi. Uusiksi siis:

Valtteri lääkärillä

Valtteri-pappa kävi tänään eläinlääkärillä munuaiskontrollissa. Hullua puhua papasta kun puhuu 12-vuotiaasta kissasta varsinkin kun on tottunut kotikissojen pitkäikäisyyteen, mutta kun kerran kaikki sanovat että 12 vuotta on jo aika hyvä ikä persialaiselle, kai sitten on pakko uskoa, että meillä asuu pappa. 

Tässä Valtteri odottelee odotushuoneessa eläinlääkärille pääsyä (kuvat on otettu kännykkäkameralla, joten laatu ei ole ihan priima, yrittäkää kestää):

Valtterille tehtiin munuaisten ultraäänitutkimus ja otettiin verikokeita. Ultraäänessä eläinlääkäri näki, että vajaatoiminta johtuu ikääntyvälle kissalle tyypillisestä munuaisten rappeumasairaudesta, jossa munuaisten seinämä alkaa paksuuntumaan ja terve munuaiskudos korvautuu arpikudoksella seinämistä alkaen keskelle päin. Sairaus on hitaasti etenevä ja se on pienentänyt Valtterin munuaisia jonkin verran jo. Terveen munuaisen seinämän paksuus on 2mm ja Valtterille vasemman munuaisen seinämän paksuus oli 7mm ja oikean 9mm. Kaikki muu mikä ultraäänessä näkyi, näytti normaalilta. Siinä mielessä hyvä.

Tässä Valtteri makaa tutkimuskourussa huumattuna ja eläinlääkäri on juuri aloittamassa ultrausta:

Hyvät uutiset ovat, että verikokeissa ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Eläinlääkäri tuli labrasta ja sanoi, ettei tiedä kenestä ne näytteet on oikeesti ottanut, ei uskoisi että tuosta munuaissairaasta kissasta ainakaan! Kaikki oli viitearvojen puitteissa, monet tulokset ihan keskellä viitearvoja ihanteessa. Myös molemmat munaisarvot olivat normalisoituneet. Viitearvot suluissa:

• ALB 37 (22-44)
• ALP 26 (10-90)
• ALT 58 (20-100)
• AMY 1146 (300-1100) Tämän eläinlääkäri sanoi aina olevan koholla, jossa kissaa on paastotettu, niin kuin Valtteria eilisillasta alkaen rauhoitusta varten
• TBIL 5 (2-10)
• BUN 8.6 (3.6-10.7) Tämä on se tärkeämpi munuaisarvo ja kuvaa urean määrää veressä, viimeksi oli 15.7, eli ollaan tultu huimasti alaspäin
• CA 2.54 (2.00-2.95)
• PHOS 1.29 (1.10-2.74)
• CRE 147 (27-186) Toinen munuaisarvoista, kreatiniini, myös viitearvojen puitteissa ja tullut alaspäin - helmikuussa oli 160
• GLU 7.1 (3.9-8.3)
• NA+ 150 (142-164)
• K+ 4.2 (3.7-5.8)
• TP 73 (54-82)
• GLOB 36 (15-57)
• QC OK
• HEM 0, LIP 0, ICT 0

Itse en kyllä näistä kaikista ymmärrä mitään, mutta sen näen, että veriarvot ovat hyvät. Erikoisruokavalio on siis toiminut Valtterin kohdalla paremmin kuin hyvin.

Tässä Valtteri makaa tokkurassa pöydällä verikokeen jälkeen:

Ja tässä ollaan heräämässä rauhoituksesta. Tukka sekaisin (voi kamalaa, kuinka sekaisin onkaan!) ja ilme kertoo sen kaiken, mitä Valtteri haluaisi sanoa:

Näin me sitten jatketaan Valtterin kanssa elämäämme ja voidaan asennoitua nii, että puhutaan vielä joistakin vuosista, kun aikaisemmin ollaan eletty kuukaudesta toiseen. Eläinlääkäri määräsi kontrollinkin vasta ensi keväälle n. 9 kk:n päähän. Tietenkin jos oireita tulee aikaisemmin, niin katsotaan heti. Lääkkeillä, sitten kun niiden aika tulee, pystytään myös vielä jonkin verran ostamaan lisää laatuaikaa. Nyt niitä ei vielä tarvita, koska veriarvot olivat noin hyvät. 

Kissatarhaprojekti etenee

Kissatarhaprojektikin on sulattelu- ja suunnitteluvaiheen jälkeen pyörähtänyt käyntiin. Kaiki paalut on jo paikoillaan ja puita on kaadettu tarhan tieltä pois että saadaan tarhalle kattokin.Oltiin katsomassa talon taakse tulevaa valokatetta, jonka alle tulee kissojen lämpöeritetty rivitalo talon seinään kiinni. Tarhan sisällä olevien puunrunkojen varaan kehitellään kiipeilytelinesysteemiä.

Tässä Kalle ja isänsä puunkaatohommissa:

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla, pääset katsomaan YouTubeen ladattua videota puun kaadosta. Videolla lapset (joista kaksi on meidän ja 1 naapurin poika) kiskovat puun nurin oikeaan suuntaan, ettei kaadu talon päälle Kallen sahatessa  puuta. Hyvin meni :-)

Tänään projekti on jatkunut. Kalle on siivonnut eilen katkaistua puuta pois poikien kanssa ja tälläkin hetkellä puurakenteet täydentyvät kahden riskin miehen toimesta. Tämän päivän hommia on hieman hidastanut pikku apulaisen loukkaantuminen. Nuorimmaisemme oli lyönyt kirveellä peukaloonsa, joten lääkärireissuhan siitä tuli.

Tarhasta tulevat toki nauttimaan myös Aslan ja Caspian ja kaikki tulevatkin kissat (EI, vielä ei ole konkreettisia suunnitelmia uusista kissoista!) mutta tarhan rakennus lähti alunperin Valtterin tarpeista, koska Valtteri on aikaisemmin ulkoillut vapaasti. Helmikuussa, kun eläinlääkäri antoi munuaissairauden vuoksi vapaana ulkoilemiskiellon, aloimme pohtia, miten korvata Valtterille menetetty vapaus. Vanha tarha tuntui ahtaalta vapaana ulkoilemaan tottuneelle lauman kuninkaalle ja tässä sitä nyt ollaan... Kunhan remontti sisätiloissa etenee, tulevat kisut saamaan jossakin vaiheessa tulevan talven mittaan myös luukun, josta voivat kulkea edestakaisin tarhaan ja sisälle vapaasti. Kalle mittasi, että uuden tarhan kooksi tulee 94 neliöä. Vanha oli vain 12 neliöä, joten ero on huima.

Tehtiin perheen kanssa muutaman päivän reissu Pohjanmaalle ja kotiuduttiin tänään. Valtteri on vanha tekijä mitä tulee matkustamiseen. Kokemusta löytyy niin auto-, bussi-, kuin junamatkoista sekä yhteysaluksilta. Aslanilla ja Caspianilla on vähän toinen tilanne. Autokin jo sinänsä on melko jännittävä paikka saati sitten kun tullaan taloon, jossa kaverit ovat käyneet vain kerran aikaisemmin. Ensimmäinen päivä meni piilossa ja pojat, erityisesti Caspian,  tekivät ruokalakon. Tuli mieleen kun haettiin heidät pentuina: eivät ne silloinkaan syöneet mitään kuin pakottamalla ensimmäiseen vuorokauteen. Valtteri sen sijaan oli mummolassa heti kuin kotonaan. Onneksi Aslanin ja Caspianinkin jännitys haihtui vähitellen ja vuorokauden kuluttua maistui jo ruokakin ilman tuputtamista/pakottamista. Tässä tunnelmia automatkalta. Niin mitä? Ei ole turvallista vai? :-)

(Lapsista ja koirista löytyy lisää reissukuvia täältä.)

Mistään ei kukaan voi saada toista niin innokasta pyykkiapulaista kuin mitä Caspian on. Se rontti vain aina päättää pyykkipuuhansa tyhjän pyykkikorin tuhoamiseen! Kun laidasta mahtuu saamaan otteen, puraistaan palas pois:

Samalla koko tyhjän korin voi vallata...

...ja kurkistaa pajukorin pienistä raoista mitä äiti puuhaa:

Löysin vanhan kuvan Valtterista ja Töpö-pupusta vuodelta 1997. Käsittämätöntä että Valtteri oli noin pieni silloin ja jopa kääpiöluppa oli jättiläinen Valtteriin verrattuna. Kummasti maistui pedolle kurkku kun pupusta otti mallia. Eipä maistu enää :-D

Kissatarhaprojekti on alkanut raivaustöillä. Lauantaina tehtiin tila, johon tarhan seinät vedetään. Nyt on koko talon tausta täynnä kaadettua risua ja leikattua oksaa. Nokkoset revin irti juurineen omin käsin. Seinien pituudet mitattiin ja osa tarvikkeistakin odottaa jo kotona :-)

Yökukkujat vauhdissa. Kello on yli kolmen ja blogisihteeri seuraa oranssin kaksikon puuhia. Karvat pöllyävät, johon menoon pieni pokkarikamera ei nyt riitä. Yritettiin meinaan, ei onnistunut. Simahduksen hetkiä leikin tiimellyksessä, saavat kelvata:

Tauko. Nyt voin hetken poseerata kameralle.

Caspianin lempiasento - jalat pitkänä taaksepäin. ...ja ei, Caspian ei oikeasti ole lihava. En tajua kuinka saikaan itsensä noin litteästi lattiaa vasten. Oikeasti ihan solakka poika.

Aslan taas lepäilee portailla rajun taistelun jälkeen itselleen tyypillisellä tavalla tassut kissamaisen hienostuneesti ristissä.

Caspianin saunapuuhista kirjoitin jo joku aika sitten. Suihku ja sauna kiinnostavat edelleen. Tällä viikolla kun olen itse kunnostautunut jalkojen hoidon suhteen ja nauttinut monesta jalkakylvystä, olen saanut joka ainoa kerta Caspianin kaveriksi. Se on tuijottanut vadissa lilluvia varpaitani hullunkiilto silmissä. Välillä olen ollut varma, että se käy kiinni. Sen sijaan olen kuitenkin saanut syliini puskevan ja kiipeilevät karvapallon. Kun suihku menee päälle, Caspian siirtyy juuri ja juuri niin kauaksi, että pisarat roiskuvat päälle, mutta viikset eivät kumminkaan oikeastaan kastu. Kerran Caspian jäi oven ulkopuolelle, kun menin suihkuun. Pukuhuoneessa alkoi surkea konsertti ja olihan se ovi avattava. Caspianin mieltymys veteen on kiehtovaa. Olen luullut kaikkien muiden kissojen paitsi bengalin inhoavan vettä.

Aslan oli onnesta ymmyrkäisenä koko viikonlopun, koska hän sai koiravieraan! Blogisihteeri oli taas odottanut suhinaa ja pakoilua, mutta Ilona-koiraa tervehdittiin iloisesti vastaan tullen ja Ilona päätti jossakin känteessä jopa nuolla Aslanin! Pakko olla valeraskaus tulossa ja Aslan oli pennun korvike. Kuinka se nyt muuten KISSAA alkaisi pesemään :-o

Valtteri ei juuri piitannut koiravieraasta - omissakin kestämistä välillä. Niinpä Valtteri päätti yksissä tuumin kerätä kurkkuunsa hieman vettä sakeampaa ja sylkäsi ison klöntin suoraan Ilona-raukkaa kohti. Se siitä tuttavuuden teosta, hihii :-) Täällä saavat kaikki koirat tuta, että Valtteri on kuningas. Tiedoksi muuten Valtterille, että kylpyaika lähestyy pikapuoliin. Kuinkas silloin suu pannaan, kingi?

Mikä intiaanikesä! Ihana auringonpaiste, enkä osaa päättää, onko näin hyvä vaiko kenties liian kuuma! Ajoittain helle paahtaa niin kovin, että eläinten on vaikeaa olla. Dilbert ja Wilma koirat esiintyvät omassa blogissaan uimapuuhissa mökillä, mutta toista on kissojen laita, kun heitä ei oikein voi uimaankaan viedä. Päivät siis kuluvat syöden, löhöten, loikoillen, kehräten, koiran häntiä tavoitellen, kärpäsiä pyydystäen ja joskus aina livahtaa kellariin hiiri, joka murhataan yhteistoimin. Tänään seurasin hetken Caspianin ja Aslanin pörräisen kiusaamista. Enpä tiedä mikä ötökkä oli kyseessä, niin eksoottisen näköinen oli. Välillä se pääsi lentoon ja sitten taas sai tassusta. Melko pian päätin päästää hyönteisressukan päiviltä ettei kärsi enempää noiden kahden suunnattoman pedon kynsissä. Myös tarha on ahkerassa käytössä. Siellä kiipeillään kiipeilypuita pitkin, vongutaan ja syödään heiniä, välillä kiipeillään ihan kirjaimellisesti pitkin seiniä, niin kuin tänään.

Taas pari tarhailukuvaa tältä päivältä:

Ja sitten muuten ne huippu-uutiset, joita Valtteri, Aslan ja Caspian ovat niin kovin odottaneet: NYT alkaa se kauan odotettu kissantarhan laajennus ja remontti. Jee!!!

Ensinnäkin kiitän lämpimästi Sirpaletta saamastani tunnustuksesta:

Tunnustuksen ohjeet:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Itse annan omasta puolestani nämä tunnustukset seuraaville blogeille:

• KaSil
• Nuutu ja pojat
• Giron
• Zarin elämää
• Tarleenan tärkeät jutut
• Santaa ja simpukoita
• Essun tasku

Ja mitä muuta kissaelämäämme kuuluu?

Kesän alku on ollut viileä ja kissaherrat ovat odotelleet parempia säitä. Viikset väpättäen ulkona on käyty haistelemassa ilmaa ja tarhassa on kiipeilty kohti aurinkoa - jos vaikka ylempänä olisi lämpimämpää. Caspian on kutsunut aurinkoa kovaäänisesti, Valtteri sen sijaan arktisen turkkinsa ansiosta on nauttinut raikkaista tuulenpuhureista. Aslan (HÖLMÖ!) on ihastunut syömään nokkosia. Koko lauma ihmettelee tätä omituista mielitekoa ja kauhistelee: "Eikö tuo satu!" Aslan sen sijaan näyttää nauttivan täysin siemauksin omituisesta herkustaan kunnes blogisihteeri kipaisee nappaamaan senkin herkun pois nenän edestä. Vanhan jo rispaantuneen tarhan laajennus-/uusimisremontti odottaa vielä alkuaan ja viiksikarvat tähyävät jo aikaan jälkeen remontin: "Mau, missä on meidän isompi uusi tarha?!" Uuttaa tarhaa odotellessa vanhakin kelpaa. Vielä näitä tarhakuvia vanhasta tarhasta:

Mummolan Viirustakin on taas muutama uusi kuva: